Rippikoulussa isosellani oli vihko, jossa seisoi motto: ”Tossa on faktat, päätä ite!” Siitä näissä vaaleissakin on kysymys.
Olen pitänyt esillä ajatuksia yrittäjyydestä, kännisten urpojen auttamisesta ja siitä, ettei tämä sukupolvi tyhjentäisi luonnonvarojen koko pajatsoa vaan säästäisi ympäristöä seuraavillekin. Mikä sitten äänestäjiä on kaduilla kiinnostanut?
Joukkoliikenne on ollut ehkäpä suosituin aihe. Länsimetron ongelmat, ennen kaikkea huoli lyhyistä ja täysistä metrojunista, ovat tulleet esiin. Vallilanlaakson joukkoliikennekatu on puhuttanut, samoin Kruunuvuorenselän silta- tai lauttavaihtoehdot.
Tornitaloista on tullut kysymyksiä, samoin siitä, miksi laiskoja juoppoja tai somaleja pitäisi auttaa. Olen yrittänyt perustella. Yritystoiminnan edellytyksistäkin on tullut keskusteltua.
Luonnollisesti asiaan kuuluu yleinen poliittinen kommentointi. Vihreät ovat saaneet monia rohkaisevia sanoja oikeista tavoitteista, ja tietysti jonkin verran ”ei koskaan vihreitä” -lausuntoja. Ja sitten se mies, joka asialliseen sävyyn kritisoi kielteistä suhtautumistamme metsäteollisuuteen ja yritystoimintaan. Totesin, että kaltaiseni metsänhoitoa harrastava yrittäjä ei ehkä sopinut tuohon kuvaan.
Yleinen vaikutelma kaduilla oli hyvä. Vastaanotto oli ystävällinen tai ainakin asiallinen, törkeyksiä tuli vastaan vain muutama. Naapuripuolueiden ehdokkaidenkin kanssa on ollut kannustava tunnelma. Huolimatta siitä, että vaalimainoksia lienee rikottu ennätysmäärä, nämä ovat olleet aika siistit vaalit. Etukäteen ajattelin, että kadulla kampanjointi on kaikkein hauskinta – ja niin se on ollutkin.